HOW DOES IT FEEL TO LEAVE

Mulla on tänään vika päivä USAssa. Kliseinen sanonta "aika lentää" on aivan totta. En vaan pysty käsittämään, miten tää vuosi täällä on päivän päästä ohi.

Mun vuosi ei oo millään tavalla ollut sellanen millaseksi vaihtovuoden kuvittelin pari vuotta sitten osa jutuista oli huonommin kuin mun kuvitelmat, osa taas paremmin. Vaikka mulle kaikki Rotarit täällä sanoo, että mä oon aksvanut aivan hurjasti ja siskoni Salla toitottaa että en oo muuttunut yhtään, niin itse tunnen että en ole muuttunut, vain aikuistunut ja oppinut uusia taitoja ja asioita.

Suomi on aina mun koti, ja nyt tuntuukin hullulta koska mua pelottaa mennä takaisin kotiin. Ei ehkä itse sen kodin takia, vaan sitä että täällä tää kaikki on ollu mun "todellisuus" melkeen 11 kuukauden ajan. En oo varma, onko kaikki Suomessa kotona niin kuin kuvittelen niitten olevan. Mulla on täällä koti, mutta mikään ei tuu olee enää samalla tavalla sillä tää vaihtovuosi on vain kokemus.

Mua pelottaa lähteminen ja saapuminen.


Kesällä toivon, että voisin mahdollisimman paljon nähdä kavereita, käydä mökillä ja vaan nauttia Suomen luonnosta. Toivon kovasti, että kaikki kaverit ei oo hyljännyt, vaikka ymmärrän hyvin jos ei enää kiinnosta sillä vaihdossa on vaikee ja myöskin ei oo hyvä jatkuvasti pitää yhteyttä kotimaan kavereihin.

Fiilikset mulla on tosi sekalaiset, oon ilonen ja surullinen samaan aikaan. Mulla on aivan hirveä stressi ihan kaikesta: onko laukut painorajojen sisällä, onko mulla kaikki tarvittavat liput, onko kaikki pakattu ja niin edelleen. Mua harmittaa, että Suomessa todennäkösesti mun enkun taito katoaa nopeasti.

Mutta ei tässä sen enempää, vähän fiiliksiä vikalta päivältä. Tänään käydään vielä ULTAssa sillä sain sinne läksiäislahjaksi lahjakortin, kyllä läksiäislahjaksi... Mutta ei siinä, ULTA on siis USAn laajuinen ja erittäin suosittu kosmetiikkaketju. Sitten käydään kylällä jätskillä ja varmistellaan että kaikki on valmiina lähtöä varten.

Huomenna tiistaina paikallista aikaa 3 am lähdetää kentälle päin, ja lento lähtee 7 am, eli suomen aikaa 2 päivällä. Lennän siis Syracusesta JFKlle, ja sieltä sitten suora lento Helsinkiin, vähän jännää että mitäs tästä tulee! Keskiviikko aamuna sitten 8:50 am Suomen aikaan pitäisi laskeutua Helsinkiin. Seuraava postaus tuulekin sitten Suomen mantereelta.



Maija xx

TO ALL MY FRIENDS IN MARCELLUS

Dear Marcellus friends,

As we all know, school ended for the MCS kids on Friday the 10th. I was so waiting for that day, counting down the days; no one likes school, right?

I feel like I didn't appreciate going to school enough. It became part of the daily routine, I went there sat in classes and wished the bell to ring at 2:21 to tell that the school day is over. Yes, I do that in Finland and I did it here. School is school no matter where you go. Though, I never hated school but the idea of sitting in classes for 6-8 hours per day is AWFUL!

Long story short, I miss school now and I will miss it next week and in a year. From this year's plain and not really exciting schedule I will change into an exciting monthly and daily rotating schedule that contains a lot of surprises. I'll miss that basicness too

Next year I can't go to my first period class being really kranky from being an anti-morning person, and being half asleep for the first 49 minutes of the school day.
I won't be having a studyhall every other day, just to interrupt my friend while she's doing her homework.

I won't be having chemistry that started out super easy, but as we got to the Redox unit my mid 90s average dropped to 80-something; yes I was shocked because of the radical change. I won't be pretending to laugh at our chemistry teacher's dumb science jokes.

I won't have lunch with the girls who later on became some of my best friends I've ever had. For the girl who I sat next to on my first day, thank you for talking to me on my first day during lunch, and for taking me part of your friend group.

I won't be going to my favorite class, to my favorite teacher's studyhall every day. Some days, his studyhall was the highlight of my day. I probably wouldn't have some of the friends I have now if I wasn't in this studyhall. I had so much fun.

I won't be going to US History class next year as happy as I am about it, I won't be reading out loud the most weirdest English words from the Review Book questions or struggling to know what the Whiskey Rebellion or checks and balances are. I don't know if I am ever gonna need to know any of the stuff that we learned in that class, but let's say that it was 'just for the experience'.

I won't be going to Pre-calculus just to chill out and pretend I like math, neither to Health class with little and immature sophomores.

I won't have Gym and Chorus every other days, having the 'easy and fun' classes in the end of the day. Playing tennis with the girls was so so much fun and what can I say about chorus... Chorus is so frustrating and so fun at the same time.

I am super happy that I did Cross Country! Thank you for the team for adopting me as your foreign kid, thank you for helping me with everything and for cheering for me. I never did running before, so starting XC in the middle of the season probably wasn't the smartes idea, but I improved some and always tried to do my best. It was a great experience over all.

Indoor track was more for socializing and for having something to do after school, it was fun but not really helpful for my physical character. The All School Show was a ton of fun, even if the rehearsals up until the Hell Week were deadly boring.

Outdoor track was okay, but I got some good memories out of it. The injury part wasn't too much fun though, but I have time to figure out what is wrong with my ankles when I go back to Finland.

If I didn't talk to you a lot, I'm sorry for it. I am really shy, and afraid of awkward situations but really trying to overcome it. Probably you had a bigger impact in my life than you thought you did. I hope you'll remember me as a nice person, if that sounds fair.

I can't thank enough all of my friends who had the courage and interest to try to be a friend with a foreign kid: it is not easy to understand a person who speaks broken English, comes from a different culture and ethnic background, and is super shy. My year would've been a miserable one if I didn't have all of you. Thank you for wanting to hang out with me, and for having my back all the time. Maybe we'll stay as friends, maybe not; as I've learned in my short life: nothing lasts forever.

I will miss it so much that next year everyone will know how to pronounce my name and how to spell it, that no one will pronounce the letter J in my name in the American way ( or Spanish), and that I will be just another Maija in the sea of other basic names. I won't get any compliments on my butt or my makeup skills, as they are just basic things in Finland.

Almost all of my friends will have next year in Marcellus. In the place where almost all of you wants to get out of; you don't appreciate it until you lose it. Maybe the four years of high school won't mean as much as a year as an exchange student, maybe the four years of high school mean more than a year as an exchange student; the beauty is that I don't know, neither do you.

I wish I could stay for the senior year, and to be honest, I'll be darn jealous for the other exchange student next year -  but mostly I am happy for you, don't worry. Coming into Marcellus wasn't the easiest thing, but hey it's over so I could say that I did it.

I wish I had more time, I feel like I didn't get the most out of my year here. Well, right now it is too late to regret anything. As there's a saying "You only regret the chances you didn't take.", I think it is really true. But for taking all the chances you need to be super open and have a lot of courage. I still have a long way to go as far as it come to me being open and social; I am learning.

If it all goes well I'll be coming back to Marcellus next June. I wanna see all of you guys graduate and to be able to see my friends. It is a long time ahead, but as I've become to notice, time flies faster than you know.

Maija xx

MIETTEITÄ VAIHTOVUODESTA

Mulla menee täällä kaikki ihan älyttömän hyvin. En ois kyllä pari kuukautta sitten että täällä vois olla niin hyvin kaikki!

Vaikka en haluis täältä lähteä niin tottakai odotan Suomeen tuloa. Mulla on sen verran kesäsuunnitelmia kuitenkin jo. En malta oottaa että pääsee maman kanssa johonkin hyvään paikkaan brunssille, että pääsee ajamaan moottoriveneellä papan kanssa, että pääsen kaverien kanssa kahville ja että pääsen Myllysaareen! Sisko tulee tännee kahden viikon päästä ja siitä kahden viikon päästä lähtö kotiin. Ihan liian hurjaa.

Oon jo monessa postauksessa sitä sanonut, mutta kyllä tässä vaihtovuoden aikana kasvaa. Ei ehkä ihan niin paljon mulla henkilökohtaisesti kuin sitä aikasemmin on hehkutettu ja mitä oman piirin vaihtarikaverit sanoo... Silti, en oo enää naiivi ja tyhmä, osaan pitää puoliani ja osaan huomioida muut, osaan pestä omat pyykit, lentää yksin ja hoitaa omat asiat muutenkin.

Tosiaan musta tuntuu että täällä jos sulla ei oo omaa autoa niin sulla on vähemmän vapauksia kuin Suomessa 7-vuotiaalla. Joten tietynlaista taantumista tässä varmasti on tullut. Tuun varmasti tarkistamaan äitiltä Suomessa että onko okei jos käyn kaupassa ostamassa naamarasvaa (täällä ei pysty yksin käymään), tai lenkille meno läheiselle lenkkipolulle (täällä ei ole lenkkipolkuja). Mutta tässähän on vain oppinut, että erilainen ei tarkoita huonoa.

Mä olen kuitenkin vielä se sama Maija. Mä tykkään selittää turhista asioista, oon vieläkin pinnallinen, vieläkin inhoan hikoilua, en vieläkään tiedä ibuprofeiinin ja paracetamolin eroa, en saa vieläkään läksyjen tekoa aloitettua ennen ilta kahdeksaa enkä vieläkään tiedä varmasti miksi ihmiskunta on olemassa. Sellaista se elämä on.

Vaikka monet sanoo että vaihtovuoden aikana tehdään ns toinen elämä niin mä en ihan sitä allekirjoita. Kyllä, täällä rakennetaan itselle elämä mutta sitten kun ikävöidään Suomessa sitä USA elämää niin se ei ole ihan totta, siinä kohtaa ikävöidään sitä kokemusta. Voin mä tänne tulla takaisin, mutta ei mulla täällä siinä kohtaa ns elämää oo, ei se oo samanlaista sitten. Suomeen mä palaan ja jatkan mun normaalia elämää.

Tää vaihtovuosi on kokemus, ei toinen elämä.

Maija xx

BOSTON

Käytiin host perheen kanssa Bostonissa Spring Breakin aikaan. Oltiin siellä perjantaista maanantaihin, ja ehittiin näkee monta paikkaa. Oli tosi kiva reissu kaiken kaikkiaan, ja ihan uus kaupunki ja osavaltio mulle, joten se on vielä plussaa.

Perinteisesti siis täällä mennään Spring Breakin aikaan etelässä oleviin osavaltioihin, kuten Florida tai South Carolina, mutta mun host perhe ei ihan tollasiin ole hulluna. Bostonin reissu oli kuitenkin hyvä juttu tehdä Spring Breakilla ja ilmatkin oli tosi hyvät!

WASHINGTON DC

Aattelin että ois hyvä tännekin välillä kirjotella, kun enää alle kuukausi siihen että tuun Suomeen. Hui!
Nyt siis oon vähän kipeenä sängyn pohjalla, mutta huomenna meen kyllä takas jo kouluun, sillä en niin kamalan nuhainen ole ja muutenkin kotona yksinolo on aika tylsää.

Eilen, eli 30.5 oli Memorial Day jolloin muistetaan USAn sodissa kaatuneita. Juhlapäivä on erityisen iso heille, joilla on perheenjäseniä ollut sodissa tai kaatunut niissä, ja muille vaan sellanen että ollaan kiitollisia USAn itsenäisyydestä ja siitä mitä nää sotilaat tekee USAn puolesta.
Vietin siis viikonlopun Washington DCssä mun iso tädin luona, ja näin pikkuserkkuja ja äitin serkkuja myös. Oli tosi kiva viikonloppu, ja ehdittiin käymään myös parissa museossa kuten Renwickissä.

Lähdin siis perjantaina 27.5 ja lensin DC:en ja sitten illemmalla mentiin pikkuserkkujeni naapurusto piknikille. Ruoka oli tosi hyvää ja oli kiva nähdä heitä ja heidän naapureita. Loppu ilta sitten pikkuserkuilla meni baseballia katsellessa.

Lauantaina oli tää kulttuuripäivä. Käytiin kolmessa taidemuseossa ja kierreltiin downtownissa. Oli ihan järkyttävän kuuma!

Sunnuntaina aamulla herätessäni oli aikalailla kipeä ja nuhainen olo, joten äitini serkku tuli brunssille ja häntä oli todella kiva nähdä myös. Loppu päivä meni inkivääriteetä juodessa ja nukkuessa. Lisäksi illalla katsottiin telkkarista Memorial Day lähetystä joka tuli ihan DC:n National Mallilta!

Maanantaina oli siis Memorial Day ja ehdittiin aamupalat syödä ja sitten Maija täti veikin jo lentokentälle. Varattiin kolme tuntia mulle aikaa kentälle, etten vaan myöhästy sillä kentän nettisivuilla luki että todella kiireistä ja paljon jonoja. Noh, olin turvatarkastuksista läpi 20 min kentälle tulosta... Jäi sitten aikaa lukea, facetimettaa äitille ja vaan istuskella.
Tuolla oli myös noi Honor Flights menossa. Tuossa linkissä on lisää tietoa näistä:
https://www.honorflight.org/about-honor-flight-networtk/

Oli kaiken kaikkiaan ihan super mukava viikonloppu!

Maija xx