Mulla ei oo mitään huikeaa valaistustarinaa siitä, että miten musta tuli vaihtari. Lapsuuden haave, joka sitten tuli todeksi haha. Haave, päätös, haastattelu, paperisota - tässä sitä ollaan miettimässä miten tähän on päästy!
Olin varmaan 8-10 -vuotias ja muistan kun kaverin kanssa haaveiltiin, että sitten kun ollaan isoja niin mennään kielikursille. Kun sitten kasvettiin isommiksi jäi kielikurssille menemättä kalliin hinnan (muutaman viikon reissu maksaa melkein saman verran kuin koko vuosi vaihdossa) ja kaverin innostuksen lopahtamisen takia. Kielikurssi asiaa pyöriteltiin äitin kanssa tosi pitkään kun olin 13-14 -vuotias, ja tultiin siihen tulokseen, että voin parin vuoden päästä lähteä vaihto-oppilaaksi. Siinä kohtaa tuntui tosi pahalta, koska c'moon pari vuotta on ikuisuus!
Kasi- ja ysiluokalla kaverini kanssa meillä oli ihan hirveä vaihtokuume ja otettiin hirveesti selvää kaikista maista ja järjestöistä. Siinä kohtaa olin ihan varmasti menossa jonkun kaupallisen järjestön kautta ja päämärä oli USA tai Kanada.
Viime kesänä, kun oikeesti piti alkaa miettimään vaihtoonlähtöä, äiti kertoi että hänen tuttunsa oli ollut Rotaryn kautta vaihdossa. Päätin ottaa Rotaryn nuorisovaihdosta selvää (en tiennyt tästä mitään, olinhan kuopannut koko idean alussa..), mutta RYE sivuja ja Rotary vaihto-oppilaitten blogeja lukiessa tajusin (Kiitos Rotary vaihtarit ihanista blogeista!), että täähän on (ainakin mulle) se fiksuin tapa lähteä vaihtoon!
Siitä seurasi puoli vuotta kestävä paperisota (kaikki aina kertoo kuin kamala se on, mutta kyllä siitä selviää).
Ja hei, tässä pari vuotta myöhemmin tajuankin Rotary bleiseri päällä, että Amerikkaan vievään koneeseen astumiseen on vain kaksitoista päivää.
Maija x
