Siis mulla on täällä alle 3 kuukautta jäljellä... Ihan hullua! Oon ollut täällä jo yli 320 päivääkin! Mihin se aika oikein menee? Oon kyllä tosi ylpee itestäni (ja tottakai kaikista muistakin vaihtareista) että oon onnistunut täällä luomaan ittelleni elämän noin 8 kuukaudessa.
Mulla oli aluksi paljon vaikeuksia mun paikkakunnan ja koulun klikkien takia, ja Rotari oli ihan pihalla kun kukaan näistä musta vastaavista ihmisistä ei oo täällä Marcelluksessa paikallisesti hostannut ennen vaihto-oppilasta. Sitten host sisko tuli 6 viikon jälkeen Ranskasta kotiin (oli siis vuosivaihdossa) ja se sekoitti pakkaa pahemman kerran. Lisäksi toka perhe ja perheenvaihto on ollut niitä vaikeimpia hetkiä. Tottakai koti-ikävä ja kulttuurishokki (= järkyttävä vitutus tätä koko maata ja kulttuuria kohtaan) ja muut tälläset on vaivannut paikoittain, vaikka niinhän se on melkeinpä kaikilla vaihtareilla. Silti mulla on nyt täällä aivan ihanat kaks host perhettä, kavereita, harrastus jota rakastan, ja ennen kaikkea oma paikka tässä yhteisössä, New Yorkin Marcelluksessa.
Alle kolme kuukautta jäljellä... Mulla tulee olemaan tosi kiirettä nää viimeset kuukaudet täällä, jota mä rakastan yli kaiken! Mulla tulee olemaan kuoromatka NYC:in, junior prom, spring break, piirikonferenssi, senior ball, Bostonin reissu, mökkireissu St. Lawrence joelle, läksiäiset, kaverien valmistujaiset, vaihtariviikonloppu ja muuta mukavaa.
En malta oottaa kaikkia noita, koska osaa olen koko vuoden odottanut. Mutta toisaalta oon myös innoissani siitä että pääsen Suomeen, sillä siellä on mun perhe, kaverit ja mulla on siellä kuitenkin ns toinen elämä. Suomessa on mun koti kuitenkin. Vaikka se koti tännekin on muodostunut, niin tänne voi aina palata. Ja kaiken lisäksi, oon suomalainen.
En oo koskaan ollut mikään Suomivihaaja, tai sitä että "en tule ikinä asumaan aikuisena Suomessa", vaikka aina oon haaveillut matkustamisesta ja muualla asumisesta. Oon aina rakastanut Suomea ja sitä mitä meillä Suomessa on, mutta täällä on se kaikki saanut kuitenkin aivan uuden merkityksen. Arvostan kaikkea Suomessa olevaa ihan eri tavalla, mulla on aivan uusi näkemys kaikessa! Tottakai Suomessa ja USAssa molemmissa on jotain huonoa ja jotain hyvää.
Tää on kyllä rikkaus että mulla on koti Suomessa Lappeenrannassa ja täällä Marcelluksessa. Lisäksi tietysti oon aina tervetullut vaihtarikavereitten koteihin. Siis ei sitä ennen tänne tuloa tajunnut miten tärkeitä ja läheisiä vaihtarit tulee olemaan! Mulla on nykyään koti esim. Chilessä, Japanissa, Saksassa, Tanskassa ja Espanjassa. Oon oppinut vaihtareilta niiiiiiin paljon, ettei sitä voi sanoiksi pukea.
Vaikka ennen vaihtoa sanoin olevani kiitollinen vanhemmilleni ja Rotarylle tästä vaihtoonlähtömahdollisuudesta, niin vasta nyt tarkoitan noita sanoja täydellä sydämmellä. Kuten sanoin tossa aikasemmin, niin tää ei todellakaan oo ollut helppoa aikaa, mutta oon oppinu niin paljon. Rotari on kyllä varmasti parhaimpia vaihtojärjestöä koko maailmassa, oon myös onnellinen että heidät valitsin!
Varasin mulle lentoliput 3. heinäkuuta, että lähtisin 6 am lennolla Syracuse-JFK, sitten mulla menisi jatkolento jossain 5 tai 6 pm aikaan JFK-Helsinki, ja Suomen aikaan lento olisi ysin aikaan aamulla Helsingissä neljäs päivä. Tajusin kuitenkin tänään etten millään pysty lähtemään 5. heinäkuuta riparille reippaana isostelemaan heti seuraavana päivänä. Itse se jetlag ja yhden päivän väli ei ois se ongelma, vaan se että oon ollut täällä USAssa melkeen vuoden ja en oo nähnyt perhettä tai kavereita siihen aikaan.
Toiseksi se vaikeus olisi, että en oo ihan varma että iskisikö se "reverse culture shock" siellä leirillä heti ja muutenkin osaan tällä hetkellä vaan nää amerikkalaiset tavat tehdä asioita haha... Joten siis näiden syiden takia koitan vaihtaa lentoja silleen että lähden täältä 27. ja 30. kesäkuuta välissä, jotta saan enemmän aikaa tottua Suomielämään ja nähdä kavereita ennen kuin vietän viikon "eristyksessä" Kesärannassa, Joutsenossa.
Mutta tästä aiheesta tulee varmaan useampi postaus tässä vielä... Sen näkee sitten!
Maija xx
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti