KOTIIN PALUU LÄHESTYY

Mun päivälaskuri kotiinplauuseen näyttää tänään 53 päivää, ja näyttää että tänne tulosta on 270 päivää. Huhhuhuijaa. Eli oon ollut täällä jo 8 kuukautta ja 26 päivää ja jäljellä enää 1 kuukausi ja 22 päivää..

Mun vuosi on ollut hyvä, mutta aivan täysin erilainen kuin mitä odotin sen olevan. Mulla ei ollut pahemmin odotuksia jos nyt suoraan sanotaan, mutta kuitenkin luulin mun arjen koostuvan erilaisista jutuista kuin se oikeasti on.

Mun tyttöporukka promissa

Luulin, että tulisin käymään paljon koulun urheilupeleissä. Noh, kävin syksyllä melkein kaikissa Varsity Soccer peleissä, ja sitten talvella ehkä kaksi kertaa Varsity Koripallo peleissä. Tähän syynä se, että mun parhaimmat kaverit ei hirveesti jaksa noissa peleissä käydä, ja sekin että noi pelit on aina omien kisojen, reenien tai läksyjen teon aikaan.

Luulin, että tulisin ajelee autolla kaverien kanssa ympäriinsä. Oon siis junior täällä, koska koulu niin haluaa vaikka iältäni olisin senior. Täällä voi aikasintaan saada ajokortin 16,5 vuotiaana. Kuitenkin ajokortin saaminen ei oo mikään tosi iso juttu täällä Marcelluksessa, ja suurinosa hankkii ajokortin siihen mennessä että menee collegeen että saa ns hoidettua pois alta sen. Joten mulla on vaan pari kaveria jotka ajaa, mutta ei me mitenkään ajella ympäriinsä tai mennä moniin paikkoihin jne haha.

Tää on otettu elokuussa

Luulin, että koulus tulis olee ihan hiton helppoa. Joo, onhan se mutta se läksymäärä on aivan naurettava. Ei täällä nää oikein opi kun normaali aika jota nää nuoret läksyihinsä päivässä käyttää on 3-5 tuntia yhteensä. Siis tää on ihan täyttä totta. Tottakai mulle ei oo niin tärkeetä saada niitä parhaimpia arvosanoja, ja en esimerkiksi ota matikkaa tai muita vaikeita aineita niin vähentää mun läksymäärää. New Yorkin koulusysteemi on tosi hyvä, yks parhaimpia koko valtiossa. Koulu ei siis itsessään ole vaikeeta, sanoisin että ainoostaan se läksyjen ja kokeitten määrä.

Tuossa nyt pari esimerkkiä.

Oltiin promin jälkeen luistelee

Vaikka en malta ootta että pääsen halaamaan mamaa, ja näkee kavereita ja että pääsen mökille soutelemaan ja syömään grilliherkkuja, niin en haluu jättää tätä elämää täällä. Mulla on kyllä ollut aivan älyttömän rankka ja kamala vuosi myös, sen tietää varmasti melkeenpä kaikki vaihtarit. Mulla helpotti silleen täysin vasta maaliskuun aikaan. Monet vaihtarit sanoo, että vuodenvaihteen jälkeen helpottaa, mutta mulla vasta sitten maaliskuussa ja esim koko huhtikuu oli aivan mahtavaa.

Tää ei siis tarkota, että mun suurinosa mun vuodesta on ollut ihan paska, haha. Ei todellakaan. Kuitenkin sitä on vaikeeta selittää että millä tavalla tää vuosi on rankka ja kamala, sellasille ihmisille jotka ei ite oo ollu vaihtareita.

Crystal ja Tori

Kuitenkin, se miten kaiken tuntee ja ottaa, ja että kuin rankkaa ja kuin helppoo vaihdossa on, on ihan yksilökohtaista. Muistan kun niinä kamalimpina kuukausina jotain kirjotin mun Ask.fm tilille sitä et on rankkaa, niin moni kaveri tuli kysyy et miks muka oon viel tääl jos on nii kamalaa, et mun pitäs lopettaa valitus ku ei kukaa mua pidä täällä pakolla. Lisäks tuli vastaavanlaisia kysymyksiä mulle siellä. Mutta kun ei se ole niin yksinkertaista. Vaikeimpina kuukausina samaaan aikaan vihasin ja rakastin olla täällä, silleen se vain menee.

Oon kuitenkin tosi ylpee ittestäni, ja kaikista muista vaihtareista. Se on vaikeempaa rakentaa elämä toiselle puolelle maailmaa yksin, kuin kuvittelis.

Sain mun XC Varsity kirjaimen, kunniakirjan ja pinssin.

Vaikka kaikki sanoo että vaihtovuoden aikana muuttuu täysin ja on ku uus ihminen, niin henkilökohtasesti en pysty samaistumaan. Jooh, oon kyllä kasvanut ja oppinut uusia juttuja, mutta oon mä vielä se sama Maija kuin mitä olin 9 kuukautta sitten. Oon vieläkin pinnallinen, stressaava, huono rahan käyttäjä ja äänekäs, en mä kai noista piirteistä pääse pois. Kuitenkin en oo enää ns tyhmä eli naiivius on lähteny pois, oon plajon itsenäisempi, katson asioita eri kantilta, oon tosi paljon rohkeempi ja sosiaalisempi, oon ihan älyttömän chillimpi, enkä enää suutu pienistä asioista. Kyllä tänne tulo on ollut tosi hyvä päätös.

Mun parhaimpia kavereita täällä

Mulla siis lähtee kone kohti JFK:ta ja sitä kautta Helsinkiin 28. kesäkuuta aamulla kello 6. Se aika menee ihan hurjan nopee. En pysty uskoo, että oon ollut täällä jo melkein 9 kuukautta.

35 päivää siihen, että loppuu koulu. Sitten on kahden viikon "koeviikko", eli loppukokeet joita mä en ota.  39 päivää siihen että Salla tulee tänne. Aika menee niin nopee.

PS. Jos ette vielä huomannut niin rakastan Big Day päivälaskureita.

Maija x