tiistai 27. lokakuuta 2015

HOW AM I DOING

En oo taas vähään aikaan ehtinyt kirjoitella! Täällä mennään hyvää vauhtia kohti Halloweenia joka on täällä tosi iso juttu!


Koti-ikävä ei onneksi oo vielä iskenyt, päivät alkaa vaan menee paremmin vaikka takapakkeja onkin, ja alan saamaan enemmän kavereita sekä ihmiset on koulussa alkanu juttelee mulle oikeesti! 

Perhe mulla täällä on kuin oma perhe, ja aina löytyy jotain tekemistä kun tosiaan 7 henkeä plus minä! Asutaan ihan tuossa kylällä niin helppo kävellä vaikka puistoon tai kouluun. 
Maastojuoksu menee joka viikko paremmin, ja joukkuekaverit ja valmentaja on ihan ihmeissään että miten oon niin nopeesti kehittynyt! Tottakai en oo mikään hyvä, mutta 17-vuotiaana juoksun alottaminen suht epäurheilullisena ihmisenä (verrattuna muihin nuoriin täällä jotka on sitä juoksua/muita lajeja harrastanu koko ikänsä!!) alotan kesken kauden haha! 
Talvikauden aijon harrastaa indoor track, joka on siis peiaatteessa yleisurheilua. Lisäksi haluisin tehä All Shool Show'ta joka on siis iso musikaali koululla. 


Mun lempi aineita on espanja ja matikka, lähinnä siks että Suomessa mulla ei ois todellakaan aikaa opiskella espanjaa ja matikka on muuten vaan mun lempiaineita yleisesti ja täällä ehitään kunnolla käyä tunneilla läpi kaikki aiheet kun taas Suomessa pitää opetella tosi paljon ite kun kurssimateriaali on niin laaja! 




Mutta siis yleisesti täällä menee hyvin. Rotaryt on tosi mukavia, rakastan täyä kaupunkia ja haluun olla täällä. 

Vielä kysymyksenä että kiinnostaako jotakuta lukea jos kirjottaisin jokasesta viikosta sellasen lyhyen postauksen et mitä oon tehnyt? Entä kulttuurieroista? Jos tekisin videon jostain aiheesta? Kertokaa ideoita, koska jos saan jonkun tosi hyvän idean ni saan ehkä aikaseks kirjotettuu kiireen keskelläkin jotain. 

Maija x

maanantai 12. lokakuuta 2015

HONESTLY, HOW DO I FEEL

Reilu kaks kuukautta on kulunut tällä puolella merta, eikä ne oo ollut mitkään helpoimmat. Tiesin valmiiksi, ettei tää tule olemaan mitään ruusuilla tanssimista. Ajattelin, että mulla tulee olemaan rankkaa, tulen itkemään ja nauramaan, tulen tekemään paljon uusia kavereita ja olemaan kiireinen. Mun ajatukset oli osittain oikeessa. Olin kesälomalla vielä kuukauden päivät, kun tänne tulin. Käytiin perheen kanssa niin Kanadassa kuin ostoskeskuksessa, mutta parina aamuna yksin Netflixiä katsoessa mietin, missä se kiireisyys on. Tämä tietysti riippuu perheestä, että millainen päivärytmi ja mitä tehdään. Jotenkin sen arjen tavallisuus iski aluksi päin kasvoja, kun vaihtariorientaatioissa ja muitten vaihtareitten blogeista oli saanut sellaisen kuvan, että jokainen päivä tulee olemaan täynnä seikkailua. Niinhän se onkin, ei ehkä vaan täynnä vesisafareita, vaeltamista, huvipuistoja ja suuria kaupunkeja. 


Kesän loppumetreillä ja parien ekojen koulu viikkojen aikana erityisesti yritin olla selailematta muitten vaihtareitten Instagram ja Facebook tilejä, tai katsomatta muitten Snapchatin Mystoryja. Se teki aika kovaa hallaa mielelle ja itsetunnolle, kun huomasi ettei itsellään ole kaverin kaveria, ja muilla näyttää olevan jo huikea ystäväporukka tai useampikin, joiden kanssa tehdään kaikkea hienoa.
En siis tuntenut ainuttakaan ihmistä mun koulussa kun sinne menin, eikä kukaan oikeestaan ollut kiinnostunut. Koitin kovasti jutella ihmisille ja moikkailla aina ja näin, mutta kyllä sen huomasi että suurimmalla osalla lopahti kiinnostus parin päivän jälkeen. Kuten useasti sanotaan, kaikki asiat tuntuu vaihtarina tuhat kertaa pahemmalta. Sen voin todellakin allekirjoittaa. 


Pahin tunne mahdollisesti on se kun tuntee itsensä ulkopuoliseksi ja ei tunne olevansa tervetullut. Se kun vaikka kuinka kovin koittaa ottaa osaa keskusteluun ja pysyä mukana, eikä kukaan kuuntele. Ennen ajattelin, että jos porukassa on joku kuka on hiljaisempi ja ei ota kovasti kontaktia muihin, on itse päättänyt niin. Nyt tajuan, miten vaikeaa se on päästä juttuihin mukaan ja itsekin sorrun välillä vaan seuraamaan vierestä, kun en ymmärrä mitä on meneillään. Vaikka mulla ei oo mitään pahempaa kielimuuria missään kohtaa ollut, keskustelun seuraaminen on melkeenpä ainut juttu mikä tuottaa hankaluuksia normaalissa kanssakäymisessä. Mun pitää oikeesti keskittyä, että tajuan mitä on meneillään. 
Koulun alku oli pahin. En tiennyt ainuttakaan naamaa koulusta, ja kun joku tuli kysymään että kuka olen, eikä mua täällä aikasemmin ole näkynyt, pelasti mun päivän. Toisaalta lukuiset kerrat oon myöhästynyt tunnilta, kun oon siirtymisvälkällä vessaan jäänyt tirauttamaan kyyneleet kun tunnen olevani niin yksin. Olen tuntenut olevani taakka, yksinäinen, epähaluttu ja erillään muista. Olen hymyillyt, vaikka olen tuntenut kyyneilen polttavan. 


Olen onnellinen niiden vaihtareitten puolesta, keillä ei oo ollut mitään vaikeuksia millään tasolla. Mulla onneksi ne on ollut vaan henkisellä tasolla sopeutuessa. Joka viikko on kuitenkin aina parempi, mutta en vielä osaa sanoa, onko vaikeimmat ajat vasta eessä vai ohi. Mulla alku ei ole ehkä ollut kaverien suhteen se helpoin, sillä vaikka monet vaihtarit sanoneet "En tuntenut ketäön kun menin kouluun!" Niin siellä on aina joku naapuri, joukkuekaveri tms. jonka on aiemmin tavannut. Mulla vaan tollaseen ei ollut mahdollisuutta. 
Tiedän, että pystyn parempaan. Pystyisin parempaan tutustuessa kavereihin, tutustuessa Rotareihin, tutustuessa kaupunkiin. Pystyisin puhua enemmän, nauraa enemmän, hymyillä enemmän. Pystyisin olla spontaanimpi, pystyisin olla täysin välittämättä pikku jutuista, pystyisin olla sosiaalisempi. Pystyn uskoa itseeni joka tilanteessa. Ei, en ole epäonnistunut, en kadu mitään hiljaista hetkeä tai nieltyjä kyyneleitä. Se on elämää, elämää on myös se että kehittyy ihmisenä ja pyrkii aina tekemään parhaansa. Joka ikinen päivä mulla on täällä tavoite: Olla parempi minä. 


The exchange student. Vaikka haluan toki tuoda esiin että olen suomalainen ja olen vaihtari, niin olisi minusta parempi että minua kohdeltaisiin joka paikassa yhtäläisesti muiden samanikäisten kanssa. Loppupeleissä harvoja kiinnostaa täällä oletko vaihtari vai et. Haluaisin tulla katsotuksi minun itseni ja persoonani kautta, enkä sen että olen vaan joku tyttö tuolta Euroopan Pohjolasta. 
Jos joku suomalainen, erityisesti nuori, tätä postausta lukee, niin onko sinulle tullut mieleen miten sun kaupungin tai koulun vaihtareille kuuluu? Näyttääkö, että vaihtarilla on paljon kavereita ja että sillä on kivaa? Hymyileekö se? Uskon että näihin kaikkiin vastasit kyllä. KYLLÄ mä hymyilen, mä vaikutan siltä, että mulla on kavereira, mä vaikutan siltä että kokoajan on helppoa ja kivaa. Näin useammat on luulleet täällä. 
Häh, eikö vaihtareilla ookkaan aina kavereita? 

Maija xx

perjantai 9. lokakuuta 2015

STREAM OF CONCIOUSNESS: SCHOOL

Eli tässä on kulunut jonkin aikaa kun viimeeksi ehin postata. Täällä en vaan löydä aikaa kirjottamiseen! Voisinkin kertoo kaiken koulusta mitä on nyt mielessä! Koulupäivät on silleen että jossain 7 am jälkeen lähen kävelemään koululle ja ekassa luokassa pitää istua pulpetissa 7:50. Koulu loppuu 2:21 pm jonka jälkeen on sellanen 30 min activity period, jonka aikana opettajat on yleensä luokissaan ja voit mennä kysymään apua tai tekemään sinne läksyt (eli käytännössä ns tukiopetus tapahtuu sillon), ja voit sopia opettajan kanssa jonkun päivän millon meet just tollon koulun jälkeen selvittää jotain aihetta mitä et oo ymmärtäny. Tosi fiksuu musta. Myös melkeen kaikki klubit toimii tollon tona aikana! 
Sen jälkeen yleensä n 3.15 pm alkaa reenit, ja meillä cross country reenit loppuu yleensä 4:30-5 pm aikoihin. Melkeenpä kaikki lapset tullaan hakee koulusta tuolloin vaikka ois lyhyt matka kävellä kotiin. 


Mulla on täysin sama lukkari koko vuoden. A päivänä on enkku(äidinkieli), tuplatunti fysiikkaa, espanja, ruoka, study hall(vähän niinkuin hypäri mutta sulle on kerrottu luokka mihin meet viettää ton tunnin tekemällä läksyjä, juttelet opettajan tai oppilaitten kaa ja sellasta), US history(vihaan tätä oppiainetta, koska pitää muistaa niiiin paljon ja ihan turhaa tietoa! Mutta mun on pakko opiskella juniorina ja toisaalta opettaja on ihan mukava), pre calc (niinku funktioita ja analyyttista geometriaa) ja sitten choir. B päivät on melkeen samanlaisia: enkku, fysiikka, studyhall, espanja, ruoka, studyhall, US history, pre calc, liikka. 
Tunnit täällä on vaan 40 min pitkiä ja ne menee tosi nopee ku on tottunu 75 min tunteihin! 
"Välkät" on vaan 4 min ja oon jo niihin kyllä tottunut. Täällä monet ei käytä kaappeja ollenkaan, mutta monet niinkuin mäkin käyttää kaappia vaan siihen että siellä on takki, lunch laukku ja kirjat joista ei tullu läksyä. Eli kaikki kantaa reppua kokoajan mukana. Ja ainiin, KAIKKI käyttää reppua. Monella on vielä sellanen The North Face urheilureppu. Ja fleecen käyttö on toinen tosi iso ujuttu, fleece päällä joka säällä! 
Koulusta voi ostaa lounaan ja se vaihtelee joka päivä, mutta esim ollut tacoja, pizzaa, pretzeleitä ja juustotikkuja. Itse tuon aina lounaan ja syön salaattia ja hedelmiä yleensä lounaaksi. 
Täällä mun koulussa on kirjotettu dress code mutta todellisuudessa sitä ei oo ees olemassa. Tottakai jos tuut tyyliin bikinit päällä kouluun niin sut passitetaan vaihtaa vaatteet. 
Täällä on käytössä hall passit joka kohtaan. Riippuen opettajasta saatat päästä vessaan tai kaapille parin minuutin ajaks ilman passia. Mutta jos haluut mennä vaikka studyhallin ajaks kirjastoon tai oot myöhässä tunnilta esim sen takia että olit opolla niin sulle kirjotetaan hall pass jossa lukee mistä oot tulossa ja monen aikaan ja että kuka sen on kirjottanut. 
Joka aamu on ekalla tunnilla ennen aamukuulutuksia lippuvala, eli noustaan seisomaan ja käsi sydämellä kohti lippua (joka luokassa liehuu USAn lippu) ja sanomaan lippuvala. Ite vaan seison nätisti, koska en tunne halua tai velvollisuutta tehdä sitä USAlle koska en tee sitä ees Suomelle.


Täällä elämä keskittyy TOSI paljon kouluun. Esimerkiksi tän viikon tiistaina oli viimeset kotikisat maastojuoksussa ja sen jälkeen oli joukkueen senior night ruokalassa eli kaikki toi ruokaa ja syötiin hyvin ja juteltiin jne. Sitten siirryttiin auditorioon ja siellä laitettiin joukkueen Seniorit istuu eteen ja niille pidettiin puheita muistoista jne kivoista jutuista ja pojat oli tehny hauskan videon kaikille Senioreille. Mein joukkueessa on vaan yhteensä neljä Senioria mikä on todella vähän. Sitten annettiin lahjat, pojat oli tehny sellasen selviytymispakkauksen joukkueen kahdelle Seniorille ja tytöt saman tyttö Senioreille. Tuona päivänä olin siis kahdeksan jälkeen kotona, ja olin lähteny aamulla aikasin Rotary kokoukseen joka alko 7 am! Eli tosi pitkä päivä eikä se oo ees ihmeellistä täällä. 
Ja täällä tosi vähän ollaan viikolla sosiaalista toimintaa ja tosi perhekeskeistä. 

Tää oli tällänen tosi aivopieru postaus, kirjoitettu Study Hallin aikana. Mutta jos on mitään kysyttävää koulusta, mun elämästä jne niin täällä kommenttia, askissa kysymystä, facebookissa viestiä, mitä vaan! Vastaan enemmän kun mielelläni. 

Maija xx