WASHINGTON DC

Aattelin että ois hyvä tännekin välillä kirjotella, kun enää alle kuukausi siihen että tuun Suomeen. Hui!
Nyt siis oon vähän kipeenä sängyn pohjalla, mutta huomenna meen kyllä takas jo kouluun, sillä en niin kamalan nuhainen ole ja muutenkin kotona yksinolo on aika tylsää.

Eilen, eli 30.5 oli Memorial Day jolloin muistetaan USAn sodissa kaatuneita. Juhlapäivä on erityisen iso heille, joilla on perheenjäseniä ollut sodissa tai kaatunut niissä, ja muille vaan sellanen että ollaan kiitollisia USAn itsenäisyydestä ja siitä mitä nää sotilaat tekee USAn puolesta.
Vietin siis viikonlopun Washington DCssä mun iso tädin luona, ja näin pikkuserkkuja ja äitin serkkuja myös. Oli tosi kiva viikonloppu, ja ehdittiin käymään myös parissa museossa kuten Renwickissä.

Lähdin siis perjantaina 27.5 ja lensin DC:en ja sitten illemmalla mentiin pikkuserkkujeni naapurusto piknikille. Ruoka oli tosi hyvää ja oli kiva nähdä heitä ja heidän naapureita. Loppu ilta sitten pikkuserkuilla meni baseballia katsellessa.

Lauantaina oli tää kulttuuripäivä. Käytiin kolmessa taidemuseossa ja kierreltiin downtownissa. Oli ihan järkyttävän kuuma!

Sunnuntaina aamulla herätessäni oli aikalailla kipeä ja nuhainen olo, joten äitini serkku tuli brunssille ja häntä oli todella kiva nähdä myös. Loppu päivä meni inkivääriteetä juodessa ja nukkuessa. Lisäksi illalla katsottiin telkkarista Memorial Day lähetystä joka tuli ihan DC:n National Mallilta!

Maanantaina oli siis Memorial Day ja ehdittiin aamupalat syödä ja sitten Maija täti veikin jo lentokentälle. Varattiin kolme tuntia mulle aikaa kentälle, etten vaan myöhästy sillä kentän nettisivuilla luki että todella kiireistä ja paljon jonoja. Noh, olin turvatarkastuksista läpi 20 min kentälle tulosta... Jäi sitten aikaa lukea, facetimettaa äitille ja vaan istuskella.
Tuolla oli myös noi Honor Flights menossa. Tuossa linkissä on lisää tietoa näistä:
https://www.honorflight.org/about-honor-flight-networtk/

Oli kaiken kaikkiaan ihan super mukava viikonloppu!

Maija xx

MITEN SAIN KAVEREITA VAIHDOSSA

Voisin vähän puhua kavereista täällä, sillä ainakin mulla itellä oli ihan kamala pelko etten saa kavereita.

Mulla oli siis tosi vaikeeta päässä mukaan porukoihin, koska Marcellus on tosi tiivis ja klikkiytynyt koulu. Kun menin kouluun, niin en tiennyt ainuttakaan nuorta siellä, joten se vaikensi asiaa. Ekalla lounaalla mulla ei ollut mitään hajua minne kävisin istumaan, joten yhet senior tytöt jotka tiesi mut jostain (kaikki tietää uuden oppilaan näin pienessä koulussa haha), sano että hei Maija tuu mein kaa istuu. Koitin sitten siinä jutella ja päässä juttuihin mukaan, mutta huomasin että ei heitä oikeesti kiinnosta.

Meillä ruokalassa siis aina kaks pöytää on yhdistetty toisiinsa, joten mun vieressä toisessa pöydässä istuva tyttö sit alko juttelee mulle eikä oo kavereita näiden mun pöydässä istuvien kanssa. Seuraavilla lounailla sit istuin tässä tän kivan tytön pöydässä joka mulle oikeesti mun ekalla lounaalla jutteli, ja kaikista näistä tytöistä tässä pöydässä on tullu mulle ihan tosi hyviä ystäviä, meillä on siis oma sellanen pieni tyttöporukka, joka on aivan ihanaa.

Mun eka hyvä ystävä oli Crystal, joka istui siis siinä samassa pöydässä, jossa tää kiva tyttö eli Maggie istui. Crystalin kanssa oltiin molemmat siis maastojuoksujoukkueessa ja siten opittiin tuntemaan paremmin. Crystalin kautta tutustuin Toriin, joka sitten myöhemmin vaihtoi meidän kanssa samaan ruokailuun, ja istutaan nyt samassa pöydässä. Erityisesti Torista, Crystalista ja minusta on tullut tosi tosi tiivis kolmikko, ja voisin sanoa että he on mun parhaita ystäviä täällä.

Aluksi olin vähän pettynyt että nää tytöt halus olla mun kavereita, koska he on ns niitä fiksuja tyyppjä, eli ei niitä suosittuja ja cooleja. Jos pitäis lokeroida nää mun kaverit niin ne on niitä kivoja, fiksuja ja kunnollisia tyttöjä, joilla on kuitenkin sosiaalinen elämä haha. Kuitenkin opin, että vaikkei oo "popular kid" niin voi kuitenkin olla tykätty. Opin myös, että kaverien määrä ei korvaa laatua. Ollaan tehty tyttöjen kanssa vaikka mitä kivaa, vaikka ei ehkä niin paljon mitä oltais Suomessa, koska täällä ei viikolla hirveesti tehdä mitään sosiaalista, jos oot hyvä koulussa koska kaikki aika menee kouluviikolla läksyihin ja koulu urheiluhin.

Mulla siis oli vaikeeta saada kunnon kavereita, ja ekat ihmiset kenen kaa tein jotain vapaa-ajalla oli Crystal ja Tori Halloweenina, jos ei vaihtareita lasketa.

Vaihtarit tulee olee sun kavereita no matter what. Joten suosittelen pitää yllä niitä kaverisuhteita, vaikka oiskin kiire ja ette ehtis näkee. Vaihtarit tajuaa sua useimmiten 100 kertaa paremmin kuin sun kohdemaan kaverit, vaikka molemmat tietysti on tärkeitä. Ei sitä tajua miten tärkeitä ne vaihtarikaverit on, ennen kuin pääsee sen kokee. Ekassa orientaatiossa syyskuussa kukaan ei tuntenu toisiaan, suurimman osan englanti oli tosi huono vielä ja ei oikeen tiedetty että mitenpäin olla. Nyt ollaan kun yks iso perhe, voijaan puhua vaikka mistä ja kaikki tulee toimeen keskenään. Aivan ihanaa.

Joten lopuksi voisin kertoa vinkin miten saada kavereita, erityisesti pienellä paikalla yhdysvalloissa. Jo ennen koulun alkua jos sulla on mitään mahdollisuutta päästä tekemisiin sun koulua käyvien nuorten kanssa, mee mukaan. Se varmasti helpottais jos ois koulussa sit tuttuja naamoja kun se alkaa. Sitten toinen vinkki, älä kato päällepäin keneen kannattaa tutustua. Oo mukava kaikille ja juttele itse oma-alotteiseti.

Joko susta ollaan tooosi kiinnostuneita ja kaikki haluaa olla sun kaveri, tai ketään ei kiinnosta kuka sä oot tai mitä sä teet, niin kuin mulla oli haha. Koita olla kaikkien kaveri. Oo tosi avoin ja rohkea, itellä oli ihan kamala kynnys mennä juttelemaan jollekin puolituntemattomalle tai tuntemattomalle aluksi, sillä itseluottamus oli aivan nolla ja olin kirjaimellisesti ihan yksin. Kuitenkin tosta pääsee yli vaan kyyneleillä ja rohkeudella.

Koita olla se vaihtari, jota ei mielletä vaan siksi "ulkomaalaiseksi tyypiksi". Se saattaa viedä aikaa tai se saattaa olla että jo ekana koulupäivänä sulla on jo täysi kaveriporukka. Se on yksilöllistä, mikään tapa saada kavereita ei oo huonompi kuin toinen.

Maija x

KOTIIN PALUU LÄHESTYY

Mun päivälaskuri kotiinplauuseen näyttää tänään 53 päivää, ja näyttää että tänne tulosta on 270 päivää. Huhhuhuijaa. Eli oon ollut täällä jo 8 kuukautta ja 26 päivää ja jäljellä enää 1 kuukausi ja 22 päivää..

Mun vuosi on ollut hyvä, mutta aivan täysin erilainen kuin mitä odotin sen olevan. Mulla ei ollut pahemmin odotuksia jos nyt suoraan sanotaan, mutta kuitenkin luulin mun arjen koostuvan erilaisista jutuista kuin se oikeasti on.

Mun tyttöporukka promissa

Luulin, että tulisin käymään paljon koulun urheilupeleissä. Noh, kävin syksyllä melkein kaikissa Varsity Soccer peleissä, ja sitten talvella ehkä kaksi kertaa Varsity Koripallo peleissä. Tähän syynä se, että mun parhaimmat kaverit ei hirveesti jaksa noissa peleissä käydä, ja sekin että noi pelit on aina omien kisojen, reenien tai läksyjen teon aikaan.

Luulin, että tulisin ajelee autolla kaverien kanssa ympäriinsä. Oon siis junior täällä, koska koulu niin haluaa vaikka iältäni olisin senior. Täällä voi aikasintaan saada ajokortin 16,5 vuotiaana. Kuitenkin ajokortin saaminen ei oo mikään tosi iso juttu täällä Marcelluksessa, ja suurinosa hankkii ajokortin siihen mennessä että menee collegeen että saa ns hoidettua pois alta sen. Joten mulla on vaan pari kaveria jotka ajaa, mutta ei me mitenkään ajella ympäriinsä tai mennä moniin paikkoihin jne haha.

Tää on otettu elokuussa

Luulin, että koulus tulis olee ihan hiton helppoa. Joo, onhan se mutta se läksymäärä on aivan naurettava. Ei täällä nää oikein opi kun normaali aika jota nää nuoret läksyihinsä päivässä käyttää on 3-5 tuntia yhteensä. Siis tää on ihan täyttä totta. Tottakai mulle ei oo niin tärkeetä saada niitä parhaimpia arvosanoja, ja en esimerkiksi ota matikkaa tai muita vaikeita aineita niin vähentää mun läksymäärää. New Yorkin koulusysteemi on tosi hyvä, yks parhaimpia koko valtiossa. Koulu ei siis itsessään ole vaikeeta, sanoisin että ainoostaan se läksyjen ja kokeitten määrä.

Tuossa nyt pari esimerkkiä.

Oltiin promin jälkeen luistelee

Vaikka en malta ootta että pääsen halaamaan mamaa, ja näkee kavereita ja että pääsen mökille soutelemaan ja syömään grilliherkkuja, niin en haluu jättää tätä elämää täällä. Mulla on kyllä ollut aivan älyttömän rankka ja kamala vuosi myös, sen tietää varmasti melkeenpä kaikki vaihtarit. Mulla helpotti silleen täysin vasta maaliskuun aikaan. Monet vaihtarit sanoo, että vuodenvaihteen jälkeen helpottaa, mutta mulla vasta sitten maaliskuussa ja esim koko huhtikuu oli aivan mahtavaa.

Tää ei siis tarkota, että mun suurinosa mun vuodesta on ollut ihan paska, haha. Ei todellakaan. Kuitenkin sitä on vaikeeta selittää että millä tavalla tää vuosi on rankka ja kamala, sellasille ihmisille jotka ei ite oo ollu vaihtareita.

Crystal ja Tori

Kuitenkin, se miten kaiken tuntee ja ottaa, ja että kuin rankkaa ja kuin helppoo vaihdossa on, on ihan yksilökohtaista. Muistan kun niinä kamalimpina kuukausina jotain kirjotin mun Ask.fm tilille sitä et on rankkaa, niin moni kaveri tuli kysyy et miks muka oon viel tääl jos on nii kamalaa, et mun pitäs lopettaa valitus ku ei kukaa mua pidä täällä pakolla. Lisäks tuli vastaavanlaisia kysymyksiä mulle siellä. Mutta kun ei se ole niin yksinkertaista. Vaikeimpina kuukausina samaaan aikaan vihasin ja rakastin olla täällä, silleen se vain menee.

Oon kuitenkin tosi ylpee ittestäni, ja kaikista muista vaihtareista. Se on vaikeempaa rakentaa elämä toiselle puolelle maailmaa yksin, kuin kuvittelis.

Sain mun XC Varsity kirjaimen, kunniakirjan ja pinssin.

Vaikka kaikki sanoo että vaihtovuoden aikana muuttuu täysin ja on ku uus ihminen, niin henkilökohtasesti en pysty samaistumaan. Jooh, oon kyllä kasvanut ja oppinut uusia juttuja, mutta oon mä vielä se sama Maija kuin mitä olin 9 kuukautta sitten. Oon vieläkin pinnallinen, stressaava, huono rahan käyttäjä ja äänekäs, en mä kai noista piirteistä pääse pois. Kuitenkin en oo enää ns tyhmä eli naiivius on lähteny pois, oon plajon itsenäisempi, katson asioita eri kantilta, oon tosi paljon rohkeempi ja sosiaalisempi, oon ihan älyttömän chillimpi, enkä enää suutu pienistä asioista. Kyllä tänne tulo on ollut tosi hyvä päätös.

Mun parhaimpia kavereita täällä

Mulla siis lähtee kone kohti JFK:ta ja sitä kautta Helsinkiin 28. kesäkuuta aamulla kello 6. Se aika menee ihan hurjan nopee. En pysty uskoo, että oon ollut täällä jo melkein 9 kuukautta.

35 päivää siihen, että loppuu koulu. Sitten on kahden viikon "koeviikko", eli loppukokeet joita mä en ota.  39 päivää siihen että Salla tulee tänne. Aika menee niin nopee.

PS. Jos ette vielä huomannut niin rakastan Big Day päivälaskureita.

Maija x

WHAT TO DO BEFORE YOUR EXCHANGE YEAR

Tää postaus on ehkä nyt enemmän tuleville vaihtareille kuin perheen ja kaverien luettavaks. Päätin siis tehdä postauksen kaikista jutuista mitä kannattaa pitää mielessä ennen vaihtoon lähtöä, ja aijon tehä toisen postauksen missä sit kerron vinkkejä vaihdon ajaks.

1. ROKOTUKSET

Hoidin Suomessa kaikki rokotukset kuntoon Suomen Rotaryn ja oman koulun terkkarin opastuksella. Vaikka tiedettiin, että oon menossa New Yorkin osavaltioon ja osavaltion kouluilla on omat vaatimuksensa rokotuksista, niin niistä ei kukaan mulle maininnut mitään vaan sanottiin, että kaikki on kunnossa.

Tänne tullessa mulla siis ei ollut hepatiitti B rokotusta, joten täällä sen jouduin ottamaan tai en saanut tullat kouluun. Viime viikolla oli viimenen annos siitä, että en oikein ymmärtänyt tuon tarkotusta, mutta näin täällä Jenkeissä tehdään. Ei tuosta paljon ylimääräistä hommaa ollut ja vakuutus korvas noi, mutta ois tietysti helpompi ollut hoitaa vaan Suomessa

Ja, jos joku ei tiennyt mistä hepatiitti B tartunnan voi saada, niin tässä on referenssi thl.fi sivulta:
"HBV tarttuu suojaamattomassa seksissä sekä veren välityksellä esimerkiksi ruiskujen ja neulojen yhteiskäytössä, terveydenhuollossa sekä neulanpistovahingoissa. Lisäksi HBV voi tarttua äidistä lapseen synnytyksen tai imetyksen aikana."

Eli opetuksena tässä, ota kunnolla selvää oman koulupiirisi ja osavaltiosi rokotusvaatimuksista!

2. PAKKAUS

Pakkaus on aina se vaikein homma, ja varmaan monelta oot kuullut että "älä pakkaa liikaa" niin se on aivan totta. Erityisesti jos menet Euroopan ulkopuolelle niin se tyyli on aivan erilainen. Vaikka saatat ennen lähtöä miettiä "Pyh mähän en vaihda pukeutumistyyliä vaihdossa ollenkaan" niin voin kertoa, että olet väärässä. Erityisesti täällä USAssa, ei väliä minne menet niin yoga-housut, UGGit, flipflopit, leggingsit, apparelvaatteet ja urheiluvaatteet on kovassa käytössä.

Muistaakseni painoraja matkalaukulle on 30 kg kieppeillä, joten jos otat tulisia mukaan ja tarttet vielä talvivaatteita ottaa mukaan, niin siinä ei ole paljon tilaa vaatteille, meille annettiin ohjeeks että ottakaa sen verran vaatteita millä pärjäättee kaks ekaa viikkoa. Suosittelenkin ottamaan ne sellaset perusvaatteet jotka kestää sen vuoden. Ja kun alat vähän näkemään millasia vaatteita sun ikäset ihmiset käyttää niin sulautuu paremmin joukkoon jos itse hankit samantapaisia vaatteita, vink vink.

Mulla itsellä oli mukana carry on matkalaukussa vaan NYC softlanding campille vaatteet, sitten matkalaukussa parit kengät, farkut ja pari hyvälaatusempi paita, sillä ne on vieläkin täällä käytössä ja halvempi ostella niitä paitoja esimerkiksi niiden kalliiden farkkujen ja kenkien sijaan.

Lisäks kaikki kosmetiikka ja muut aineet, kannattaa ottaa niitä mukaan vaan sen verran että pärjäät noin ekan viikon, ja sitten siellä kohdemaassa käyt ostamassa kaikki meikit, shampoot sun muut.

Voisin sanoa, että joka paikassa minne olet mahdollisesti menossa vaihtoon on halvempi hintataso ja isompi valikoima kuin Suomessa, joten älä turhaan kanna kamalasti tavaraa 11 kuukauden ajaks ulkomaille. 

3. LÄÄKKEET

Jos sulla on joku lääkitys jota sun pitää ottaa koko ajan, niin hanki sun lääkäriltä englannikielinen resepti ja osta koko vuoden lääkemäärä sulle mukaan. Pidä lääkkeet käsimatkatavaroissa, ja se resepti sun muitten matkustuspapereitten kanssa. Tiiän liian monta vaihtaria joilla on esim. e-pillerit kuukautiskipujen takia tai akneen, ja ei ottanut mukaan vuoden lääkkeitä ja sitten ihmetellään siellä kohdemaassa, että mitä oikeen tekee kun liuska on kohta loppumassa.

Lisäksi suosittelen ottaa mukaan imodiumia ja buranaa, ihan vaan hätävaroiksi. Tottakai ei-reseptilääkkeitä saa mistä vaan, mutta siinä kohtaa kun sulla menee ekoilla viikoilla totaalisesti vatsa sekaisin hostmaan uuden bakteerikannan ja erilaisen ruuan takia, tuntuu mukavemmalta jos itsellä on sitä imodiumia mukana. Ja buranaa nyt on aina hyvä olla mukana.

Itse en noita ei-reseptillisä lääkkeitä oo käyttänyt kaikkia mitä mulla oli mukana, kun tottakai saan host perheeltä niitä jos tarvitsen, mutta hyödyllistä kuitenkin.

4. PAPERIEN TÄYTTÖ

Todennäkösesti (erityisesti Rotarylla) sulle tulee vielä kesällä itse koulupiiriltä, paikalliselta järjestöltä tms papereita täyteltäväksi. Mun piti käydä kesällä vielä koululla ja lääkärillä papereita täyttämässä, joka ei ollut se maailman helpoin homma. Hoida kuitenkin noi jutut nopeesti pois alta, sillä jos ne on myöhässä, sun vaihtovuosi voi ihan tosissaan viivästyä tai jäädä kokonaan välistä. 

Mun siis sports physical, eli lääkärin tarkastus jonka tarttee jos haluu olla koulun urheilujoukkueessa, jonka Suomessa lääkäri teki ei kelvannut siellä, vaikka New Yorkin osavaltio sen vaati tekemään Suomessa. Lisäksi kaikki koulupaperit sun muut mitä osavaltion toimesta piti tehdä, niin ei koulu kelpuuttanut, niin kaikki noi oli vähän niin kuin turhaan, vaikka Rotary ne vaati. Joten parempi
täyttää ne vaikka niitä ei sitten välttämättä tarvitsekaan.



5. NAUTI SUOMESTA

Tiiän, että on vaikeeta pelkästään keskittyä Suomeen ennen lähtöä ihan omasta kokemuksesta. Mutta koita kuitenkin parhaasi. Vaikka täällä vaihdossa onkin vaan 10-12 kuukautta, niin siinä ehtii tulla ikävä ruisleipää, mökkireissuja, kavereita, perhettä ja niin edelleen. Itse vaihdossa kyllä siihen ikävään tottuu, vaikka ei se ihan kokonaan mene pois. Siitä tulee vaan ihan fine juttu. 

Toinen juttu on että älä stressaa liikaa sitä että et ehdi näkemään kaikkia kavereita tarpeeksi ennen kuin lähdet. Sua tulee harmittamaan se stressaukseen tuhlattu aika. 

Kaiken kaikkiaan, tuleville vaihtareille toivon hyvää vaihtovuotta ja hyvää kesää. 

Maija x